Kesä hujahti ohi yhdessä silmänräpäyksessä. Kesä oli ilmoiltaan kaunis mutta omalla kohdallani tasan siihen loppuu tämän kesän ylistys. Sen verran ketuttaa koko kesän jatkuneet pahat selkäkivut. Neljä kuukautta jo kohta mennyt. Koiran kanssa treenaaminen jäänyt aivan hirvittävän vähälle.. Nyt on pakko yrittää ryhdistäytyä, apuna fysioterapia (jonka aloitin viime viikolla) ja hirvittävän voimakkaat särkylääkkeet. Selässä siis suurella todennäköisyydellä välilevytyrä..
Jotain hyvääkin saatiin aikaan. Eilen Luca läpäisi spanieleiden taipumuskokeen Espoossa! Yritys oli toinen, koska käytiin viikkoa ennen koittamassa onneamme Sammatissa. Tuolloin Luca ei suostunut matalasta rannasta lähtemään uimaan ja aikani sitä painostettuani se seisoi omassa kuplassaan sokeana ja kuurona rantavedessä ja lopulta näytti mulle koirien tyyliin vertauskuvallisesti keskisormea ja ampaisi muitten koirien ja ihmisten luo kauemmaksi. Kyllä suututti. No, mutta auttoi ymmärtämään taas sen piskin aivoituksia. Se paineistuu vaatimisesta aika lailla vaikka sen kuinka tekee innostavasti. Tuloksena siis hylsy sekä tottelevaisuudesta että vesityöstä.
No, uintitreeniä jatkettiin sitten. Oivalsin, että ongelma piilee siinä että Luca kertakaikkiaan inhoaa kastumista. Siis ei välttämättä sitä että on märkä, vaan sitä tunnetta kun kuiva turkki ekaa kertaa kastuu. Niinpä kaikki on kiinni ekasta kerrasta. Kun turkki on märkä, se on aivan into piukassa jo valmiina siellä vedessä odottamassa että heitä jo ja loikkaa iloisesti molskahten veteen.
Tässä muualle kirjoittamaani raporttia eilisen taipparipäivän tapahtumista:
Uusi yritys ja hienosti läpi. Viikon treenailut ja sen tajuaminen ettei mun koiraa kande viedä uimaan kuivalla turkilla auttoivat ja vesityöosuuskin sujui mallikkaasti. Käytiin etukäteen ennen vesityöosuutta pikauintireissulla Bodomin rannalla ja kastelin sitä vielä juuri ennen omaa osuutta kaatamalla vesipullosta vettä niskaan. Oma vuoro koitti ja Luca molskahti pukin perään innolla uimaan ja toi rantaan asti. Tuomari nauroi, että ei kyllä tuon suorituksen perusteella uskoisi että meillä on ollut minkäänlaista vaikeutta ko. osiossa.
Jäljestys oli vähän kummallinen kokemus kun siellä metsässä hiippaili jousipyssymiehiä (juu, siis ihan oikeasti, jousiammuntatauluja oli siellä) ja Luca ampaisi lähtömakauksen jälkeen niitten perään. Sitä ei onneksi kyllä huomioitu arvostelussa. Jäljelle palauttamisen jälkeen mentiinkin vauhdilla. Laahattavana elukkana tällä kertaa fasaani. Lucan mielestä iiiiiii-hana.
Lucan haku ei minun mielestäni ollut niin laajaa kuin viimeksi ja se hiukka pidemmäksi ajaksi seisahtuikin laukauksen jälkeen mutta tuomarilta tuli erinomaiset arvostelut laajasta ja ilmavainuisesta hausta.
Sosiaalisesta käyttäytymisestä, tottelevaisuudesta ja yhteistyöstä saatiin kaikista tosi hyvät arvostelut. Lucaa kuvattiin iloiseksi, tottelevaiseksi koiraksi, joka tarkkailee rauhallisesti ympäristön tapahtumia. Meidän yhteistyö on kuulemma vähäeleistä ja toimivaa.
Näinpä Lukis siis sai SPA1 tuloksen, jolla me päästään nyt siis tulevissa misseilykoitoksissa käyttöluokkaan. Tulos myös edesauttaa meitä mahdollisesti tulevaisuudessa mm. Eestin muotovalioarvon ja kansainvälisen muotovalioarvon saavuttamisessa. Ja ennenkaikkea todistaa sen että Lucalla on käyttökoiraominaisuuksia ja sitä olisi hyvä käyttää jalostuksessa mikäli terveystulokset vaan ovat hyvät. Terveystutkimukset ovat syksyn ohjelmassa- silmäpeilaus on syyskuussa ja lonkka-ja kyynärätutkimukset lokakuun alussa.
Päivän mielenkiintoisin tapahtuma tapahtui kuitenkin kokeen ulkopuolella. Kokeen päänäyttämönä olevan majan takapihalla on meinaan metsikössä isot kalliot ja siellä oli iso uroshirvi tippunut kalliolta alas niin että se seistä pojotti kallionkielekkeellä eikä päässyt takaisin ylös. Alas taas oli niin jyrkkä 20 metrin pudotus että hirviraukka ei voinut muuta tehdä kuin pojottaa siellä.. Paikalle hälyytettiin jotain riistaihmisiä, jotka saapuivat pahaenteisesti hirvikivääreiden kanssa. Mutta onni onnettomuudessa, he saivat kavuttua ylös kalliolle ja raivattua sahan ja kirveen kanssa hirvelle poistumistien kielekkeeltä ja hätistettyä hirven sitä kautta pois. Hirvi tuli kyllä kaameella rytinällä alaspäinkin mutta hiukkasen loivemmasta kohdasta eikä heittänyt kuperkeikkaa joten ei katkonut niskaansa. Hyvä hirvi! Hyvä metsämiehet!
(liiitän kuvan myöhemmin jos yksikään onnistui)
